21. näytös

Niin siinä on sitten käynyt. Minä asuin vanhempieni luona puoli vuotta. Noiden puolen vuoden aikana minä lähes joka ilta itkin itseni uneen. Minä kaipasin sitä ihmistä, johon olin rakastunut omaa elämääni enemmän. En voinut ymmärtää, miten toinen ihminen voi olla julma ja tunteeton toista kohtaan. Minähän olisin antanut oman elämäni puolisoni edestä, jos sitä olisi pyydetty.

Puoli vuotta minä odotin näkeväni tuon ihmisen kadulla kävelemässä vastaan tai soittamassa perääni turhia asioita. Jälkimmäinen näistä toteutuikin turhan usein. Päätin vaihtaa puhelinnumeroni ja laitoin sen salaiseksi. Työllä ja vaivalla minä opiskelin tutkintoni loppuun ja aloin kirjoittaa hakemuksia töihin päästäkseni.

Minä hain töihin mahdollisimman kauas kotoani. En halunnut elää vainoharhaisena, päivästä toiseen peläten, milloin ex-puolisoni ilmestyy oveni taakse riehumaan. Niinpä otin vastaan töitä Lapista ja muutin. 850 km erotti minut vihdoin kokonaan ex-puolisostani, mutta en minä hänestä irti ollut vieläkään millään tasolla.