15. näytös

Ystäväni häiden jälkeen elämä jatkui suhteellisen normaalina. Kesä oli kuitenkin tiukka, ahdistava ja ennen kaikkea itsetuntoa laskeva. Puolisoni otti asiakseen pitää minut entistäkin tarkemmin kurissa ja herran nuhteessa. Osasyynsä tähän oli se, että postilaatikkoon oli kopsahtanut aiemmin se isyystestikutsu.

Isyystestissä puolisoni kävi, suuren keskustelun jälkeen. Minä olin ilmoittanut puolisolleni, että hänen tulee testiin mennä, jos kerran on mahdollista, että lapsi voi olla hänen. Testin jälkeen hänen tulisi huolehtia lapsesta, jos se hänen omansa olisi, mutta minä lähtisin. Jos testitulos taas osoittautuisi negatiiviseksi, tehtäisiin uusintatesti, jolla varmistettaisiin se, ettei lapsi ainakaan hänen ole. Siitä vaihtoehdosta meillä elettiin.

Kun puolisoni oli käynyt ensimmäisessä testissä, meillä oli yllä kauhun tasapaino. Elimme kuten avioliittomme olisi ollut parhaimmillaan. Todellisuudessa meistä ei kummallakaan ollut mitään sanottavaa toiselle, ettei riita puhkeaisi. Miltei joka päivä puolisoni kuitenkin jaksoi muistuttaa, että minun opintojeni syytä oli se, että hän oli ollut yksin kotona ja tilanne oli päässyt syntymään. Aivan kuin minun läsnäoloni olisi sitä voinut estääkään, kun puolisollani oli tapana häipyä omille teilleen viikonloppuisin.

Ensimmäisestä testistä puolisolleni soitettiin ja testitulos osoittautui negatiiviseksi. Saman tien hänelle varattiin aika poissulkevaan testiin ja ensimmäisen testituloksen kunniaksi puolisoni päätti pitää baari-illan. Minä jäin kotiin kahdestakin syystä. Ensimmäinen syy oli se, etten halunnut lähteä paikalliseen baariin, jossa paikalliset ihmiset tuijottivat aina ja ikuisesti tehden selväksi sen, etten minä kuulu joukkoon, kun en ole kyseiseltä paikkakunnalta kotoisin. Toinen, merkittävämpi syy oli se, että olin tehnyt kahta viikkoa aiemmin raskaustestin, joka näytti positiivista.