9. näytös

Käydyt taistelut eivät tuntuneet vaivaavan minun puolisoani. Minua ne vaivasivat. Vielä enemmän alkoivat vaivata puolisoni jatkuvat katoamiset. Hän lähti, oman kertomansa mukaan, käymään ystävänsä luona. Miltei aina kyseiset vierailut venyivät koko viikonlopun pituisiksi katoamisiksi, joiden aikana en saanut puolisoani kiinni puhelimella. En soittamalla, enkä tekstiviestillä. Minä olin hyvin huolissani, kun puhelin meni silloin tällöin kiinni siten, etten voinut saada minkäänlaista yhteyttä puolisooni.

Useampina kertoina otin asian puheeksi puolisoni kanssa. Yritin selittää, miten huolissani olin, kun en kuullut hänestä mitään kahteen, kolmeen päivään. Hän vain nauroi sille huolelle ja sanoi, että hänen piti saada tehdä omia juttujaan. Siinä vaiheessa minä aloin hermostua siihen malliin, että aloin tarkkailla hänen puhelintaan. Hyvänä puolustuksena minulla on se, että puolisoni käytti minun nimissäni olevaa puhelinliittymää. Katsoin siis omissa nimissäni olevan liittymän tietoja. Niistä minulle alkoi selvitä, minkälaista elämää puolisoni vietti.

Hän lähetteli viestejä muille naisille, viitaten edelliseen viikonloppuun, aikaan, jonka oli ollut minulle tavoittamattomissa. Kehui, ettei vaimonsa aavista mitään. Se iski minuun kovempaa kuin nyrkinisku palleaan. Minun puolisoni aivan selvästi petti minua. Siitä ei ollut epäilystäkään lähetettyjen viestien perusteella.