Myrskyä ja tyyntä

Jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin myrskyää. Yhtä lailla on tyyneyden hetkiä. Tämä on kenen tahansa elämä...

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

5. näytös

Häiden jälkeen olin onnellinen. Kuinka maailma voikaan hymyillä ihmiselle, joka on täynnä rakkautta toiseen ihmiseen. Kuinka erilaiselta kaikki voikaan näyttää.

Karu arki astui kuvaan kuukauden päästä häistä. Ensimmäinen riita siitä, kuinka paljon alkoholia puolisoni käyttää. Kohtuulliseen käyttöön ei mielestäni kuulu jokaisen viikonlopun mittainen umpitunneli, joka päättyy aikaisintaan sunnuntaina. Toisinaan se tunneli venyi viikollekin maanantairokuliin tai alkoi jo keskiviikkoiltana ja jatkui siitä eteenpäin.

Minä ihmettelin, kuinka puolisoni saattoi pitää työpaikkansa, vaikka hän joi paljon ja jatkuvasti vietti rokulipäiviään. Ehkä syynä oli se, että hänen työalansa ja työnantajansa oli tottunut siihen. Rakennusalalla perinteisesti on ollut niin kutsuttuja tuurijuoppoja ja tapajuoppoja. Monet työntekijät tekevät pari viikkoa töitä, saavat palkan ja katoavat pariksi viikoksi juomaan. Sen jälkeen työnantaja toivottaa heidät ystävällisesti tervetulleiksi takaisin.

Ensimmäinen riita päättyi uhkailuun. Puolisoni mielestä minä ajoin hänet juomaan huomauttamalla, että minun mielestäni hän voisi juoda hieman harvemmin tai ainakin vähemmän. Puolisoni sanoi opettavansa minulle, kuinka vaimon tulee käyttäytyä, vaikka sitten nyrkin voimalla.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Mikä näissä tarinoissa aina ihmetyttää yhtä paljon on se, kuin hemmetissä sen prinssisankarin juominen voi olla ikävä yllätys?

kenen kanssa sitä oikein mennään naimisiin? Jonkun, jonka tapoja ei lainkaan tunne?

07 syyskuuta, 2006 13:05  

Lähetä kommentti

<< Home