4. näytös

Minä opiskelin 4 vuotta korkeakoulussa, kaukana kihlatustani. Noina neljänä vuotena opiskelin itselleni sen ammatin, jonka töitä nykyään teen. Noina neljänä vuotena opin myös paljon elämästä ja ihmisistä. Siitä, miten raadollinen todellisuus voi toisinaan olla.

Opiskelut sujuivat ensimmäisenä vuonna erittäin hyvässä tahdissa, jopa hieman nopeammin kuin olisi ollut tarvettakaan. Elämä hymyili ja opiskelu tuntui mukavalta. Kihlatun kanssa rakennettiin parisuhdetta eteenpäin ja yhteistä kotia. Toinen vuosi sujui hieman rennommin. Kursseja kertyi vähemmän ja parisuhde tuntui välillä tökkivät enemmän ja välillä vähemmän. Kuitenkin päätimme keväällä 2003 ottaa ratkaisevan askeleen ja menimme naimisiin.

Häät olivat pienet ja yksinkertaiset, koska rahaa ei ollut, enkä minä halunnut suuria juhlia sen enempää kuin tuleva puolisonikaan. Vain muutamat ihmiset tiesivät asiasta etukäteen ja lopulta ne tulivatkin yllätyksenä suurimmalle osalle ihmisistä.

Hääpäivänä muistan ajatelleeni, että tämä on nyt minun elämäni. Tässä ja nyt minä otan puolisokseni sen ihmisen, jota rakastan enemmän kuin itseäni. Sen ihmisen, jonka puolesta olen valmis vaikkapa kuolemaan. Sen ihmisen, jonka kanssa vanhenen ja lopulta kuolen. Sen ihmisen, jonka haluan muistaa aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.

Sen oikean ihmisen.