Myrskyä ja tyyntä

Jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin myrskyää. Yhtä lailla on tyyneyden hetkiä. Tämä on kenen tahansa elämä...

maanantaina, elokuuta 28, 2006

Back to basics

Palataan takaisin alkuun. Alussa oli vain tarpeita, joiden tyydyttymisen piti tapahtua heti. Mitään muuta maailmaan ei mahtunut. Sitten tulin minä. Minä olen sinä tai hän tai kuka tahansa.

Kun minä tulin, alkoi maailma saada värejä ja muotoja. Ihmiset saivat kasvot ja kasvoihin liittyi tunteita, odotuksia ja lopulta nimiä. Vähitellen aloin muodostaa käsitteitä. Opin asioita noilta ympäröiviltä kasvoilta ja sain sanoja, joilla ilmaista itseäni. Myöhemmin opin, että sanoilla on valtava voima. Voima tuhota tai rakentaa.

Se oli alku.

Nyt minä olen tässä. Teidän edessänne nähtävänä ja kuultavana. Joku sanoisi, että olen tuomiolla, mutta minusta ei siltä tunnu. Minä vain olen tässä.


Miten paljon ihminen voi kokea muutamissa vuosissa? Miten paljon häntä voidaan piinata ja alistaa ennen kuin hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä? Milloin ihminen antaa periksi ja luovuttaa? Missä väkivalta, alkoholi ja huoleton pettäminen loppuvat ja rakkaus alkaa?



Minä en tiedä vastauksia mihinkään. Minä kerron vain omia kokemuksiani. Ne kokemukset voivat olla yhtä lailla sinun, hänen tai kenen tahansa. Älä soimaa minua siitä, mitä olen taakseni jättänyt.