3. näytös

Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen, kuten tapana on. Tosin pidettyäni ensin välivuoden, jonka aikana taivastelin maailmaa ja yritin saada selville, mitä haluaisin todellisuudessa tehdä. Ensimmäinen korkeakouluopiskelupaikkani sijaitsi alle tunnin ajomatkan päässä kotoani. Siellä eläessäni ja asuessani tutustuin tulevaan aviopuolisooni.

Kyseisen alan opiskelu ei kiinnostanut minua, mutta ihminen kiinnosti. Hänen vaikutuksestaan aloin jättäytyä enemmän pois opinnoistani ja tutustua häneen paremmin. Hän oli työtön tuolloin, joten tutustumiseen oli aikaa. Kevään tullen tämä ihminen kuitenkin palasi taas töihin. Minä harkitsin uudelleen, mitä alaa haluaisin opiskella ja laitoin hakupapereita ja kävin pääsykokeissa. Seurustelukumppanini tuki minua näissä päätöksissä ja aloimme etsiä yhteistä kotia.

Kesän alussa seurustelukumppanini haki pankista lainan ja osti meille yhteiseksi kodiksi idyllisen, pienen mummonmökin, jota hallitsi suuri leivinuuni. Se oli täydellinen koti. Pienen pintaremontin päätimme hoitaa itse, sillä tarvittavaa taitoa löytyi.

Tuon vuoden heinäkuussa menimme kihloihin. Elämä tuntui asettuvan uomiinsa, kun minä sain vastaanottaa opiskelupaikankin. Opiskelupaikkani tosin tarkoitti, että meille kihlatun kanssa tulisi yli 400 km:n välimatka. Kävimme monta keskustelua siitä, kestäisikö suhteemme tuon välimatkan. Omalta kohdaltani saatoin sanoa, ettei suhde siihen kaatuisi. Minä uskoin siihen, mitä meillä on.

Näillä ajatuksilla minä lähdin opiskelemaan, kihlatun jäädessä yhteiseen kotiimme tekemään omaa työtään.


Vähänpä minä tiesin asioiden todellisesta laidasta. Ja olisiko tietäminen muuttanut mitään? Tuskin...