10. näytös

On vaikeaa kertoa, mitä kaikkea avioliitossa tapahtui. Useimmat pahat asiat olen painanut pinnan alle ja pitänyt siellä väkisin jo niin pitkään, etten enää saa niitä päivänvaloon. Kuitenkin, palataan siihen, mitä tapahtui.

Kun minulle alkoi selvitä, että puolisoni petti minua, olin äärimmäisen loukkaantunut, typertynyt ja neuvoton. Kuinka minä olisin voinut nähdä sen, mitä selkäni takana tapahtuu? Olisinko voinut sen jotenkin estää? Tiedän nyt, ettei minulla ollut asiaan mitään aseita. Puolisoni oli jo tuolloin päättänyt, että hän tarvitsee jotain muuta kuin avioliiton minun kanssani.

Hetkellinen typertyminen ei ollut mitään siihen verrattuna, että jäävettä alkoi sataa niskaan enemmänkin. Pettämisestä tiedon saaminen muuttui suorastaan viralliseksi siinä vaiheessa, kun puolisolleni kolahti postilaatikkoon kirje lastenvalvojalta. Kutsu isyystestiin lapsesta, joka oli saanut alkunsa avioliittomme aikana. Aivan kuin olisi otettu lattiasta kaikki tukipuut pois. Lattia vajosi alemmas, keikkui tyhjän päällä aikansa ja minä yritin tasapainoilla järjissäni. Tilannetta ei yhtään auttanut se, että puolisoni huusi jatkuvasti minulle siitä, kuinka on minun syytäni, että hän joutuu moisiin testeihin.

Noina hetkinä minä todella pelkäsin, että menetän mielenterveyteni kokonaan. Yhdelle ihmiselle ei voi laittaa liikaa vastoinkäymisiä ja odottaa, että hän selviää niistä ehjänä.